Taistelu hyvän ja pahan välillä: Zarathustralainen dualismi ja seitsemän arkkienkeliä (Osa I)

I. Perimmäinen ihmisyyden kysymys

Kuvittele asuvasi Iranin ylängöllä yli 3 000 vuotta sitten. Aamunkoitteessa aurinko nousee valaisten laajoja ruohotasankoja; yöllä pimeys laskeutuu mukanaan ulvovia tuulia. Näet viljan kukoistavan sateessa, mutta näet myös kuivuuden muuttavan pellot autiomaiksi. Olet kokenut rauhan ilon ja sodan kauhut.

Yksinkertainen kysymys juurtuu ihmisen sydämeen: Miksi tässä maailmassa on sekä kauneutta että kärsimystä?

Eri sivilisaatiot ovat tarjonneet erilaisia vastauksia. Muinaiset egyptiläiset panivat toivonsa ylösnousseeseen Osirikseen; muinaiset kreikkalaiset vetosivat Kohtalon mielivallan, muinaiset intialaiset käyttivät 'Karmaa' selittääkseen maailman epäoikeudenmukaisuuksia. Myöhemmin monoteistiset uskonnot, jotka alkoivat hallita Länsimaailmaa (juutalaisuus, kristinusko ja islam), esittivät, että kaikki asiat saavat alkunsa yhdestä Jumalasta, ja että pahuus joko luodaan tai sallitaan Hänen toimesta—olettamus, joka johtaa hankalaan dilemmaan: 'Jos Jumala on täysin hyvä ja kaikkivaltias, miksi pahuutta on olemassa?'

Kuitenkin noin vuonna 1200 eaa. persialainen profeetta nimeltä Zarathustra antoi radikaalisti erilaisen vastauksen. Hänen oivalluksensa oli niin syvällinen, että se vaikutti juutalaisuuteen, kristinuskoon, islamiin ja jopa kreikkalaiseen filosofiaan seuraavien kolmen vuosituhannen ajan.

Hänen keskeinen oivalluksensa oli tämä: universumin olemus ei ole "monistinen", vaan "dualistinen". Maailma on hyveen ja pahuuden kudelma, koska se on itsessään taistelukenttä—ikuinen sota hyvän ja pahan, valon ja pimeyden, totuuden ja valheen välillä.

Tämän vastauksen merkitys piilee siinä, ettei se välttele pahaa eikä siirrä syytä Jumalalle. Se tunnustaa, että paha on todellista, mutta julistaa, että se ei ole lopullista. Universumi on sota—ja sota tarkoittaa ratkaisematonta lopputulosta, mikä tarkoittaa, että jokaisella valinnalla on merkitystä, ja ihmiset eivät ole passiivisia katsojia, vaan aktiivisia taistelijoita.

Kolme tuhatta vuotta sitten Zarathustra näki tämän valon Iranin tasangolla. Teologisessa näkemyksessään tämä sota ei käyty vain kahden vastakkaisen jättiläisen välillä—siellä oli seitsemän muinaisen valon säteen, seitsemän arkkienkeliä, jotka muunsivat Jumalan ominaisuudet konkreettisiksi moraalisiksi ja luonnollisiksi järjestyksiksi.

Mutta ensin meidän on käsitettävä perustavanlaatuinen kysymys: Mitä dualismi todella tarkoittaa?

II. Zarathustralaisuuden "Ensimmäinen Periaate"

Ymmärtääkseen zarathustralaisuuden, on aloitettava dualismista. Dualismi ei ole pelkkä "mielipide" tässä uskossa; se on sen ensimmäinen periaate—perusta, johon kaikki muut opit rakentuvat.

2.1 Mikä on dualismi?

Yksinkertaisesti sanottuna dualismi väittää, että hyvä ja paha ovat kaksi itsenäistä, ikuista ja toisilleen vastakkaista periaatetta.

Tämä ei ole "kaksi puolta samasta kolikosta" (kuten Shiva hindulaisuudessa, joka edustaa sekä luomista että tuhoa), eikä se ole ajatus, että "paha on pelkästään hyvän puuttumista" (kuten kristillinen teologi Augustinus väitti).

Zoroastrialaisuus väittää, että hyvällä ja pahalla on kumpaisellakin oma alkuperänsä; ne ovat todellisia, itsenäisiä ja ikuisesti toisiaan vastustavia.

Tämä on dualismin ydin: se ei karttele pahan olemassaoloa, eikä se syytä Jumalaa siitä. Se tunnustaa, että paha on todellista, itsenäistä ja voimakasta – mutta samalla se julistaa, että paha ei ole lopullista. Hyvä ja paha eivät ole tasavertaisia; hyvä on todellista ja ikuista, kun taas paha on väliaikainen turmio.

2.2 Hyvän puoli: Ahura Mazda

Kaiken hyvyyden lähteenä seisoo korkein jumaluus.

Hänen nimensä on itsessään julistus: "Ahura" tarkoittaa "viisas", "korotettu" tai "Herra", ja "Mazda" tarkoittaa "viisautta". Yhdessä Ahura Mazda on "Viisauden Herra".

Hän ei ole vain yksi monista jumalista; Zoroaster opetti, että Hän on ylin, kaikkivaltias ja ainoa ikuinen Hyvän Jumala. Hän on kaikkitietävä universumin Luoja, valon, elämän, luomisen, järjestyksen ja totuuden ilmentymä.

Darius Suuri ylisti Häntä kirjoituksissaan:

"Ahura Mazda on suuri jumala, joka loi tämän maan, joka loi tuon taivaan, joka loi ihmisen, joka loi rauhan ihmiselle."

Zoroastrialaisuus näkee Ahura Mazdan ylittäväksi ja muodottomaksi, joten Hänestä ei tehdä kuvia. Kuitenkin Persepoliksen kohokuvioissa on symboli, joka usein sekoitetaan Ahura Mazdaan: siivekäs aurinkolevy ihmisen päällä. Tämä on itse asiassa Faravahar, zoroastrialaisuuden tunnetuin symboli, joka edustaa ihmisen suojelushenkeä tai jumalallista kunniaa. Sen siivet, levy ja sulat ovat symbolisesti rikkaan merkityksen omaavia.

2.3 Pahan puoli: Angra Mainyu

Ahura Mazdalle vastakkainen on paha henki, Angra Mainyu (tunnetaan keskipersialaisessa Ahrimanina).

Hän on pimeyden, kuoleman, tuhon ja valheiden ruumiillistuma. Jos Ahura Mazdan valtakunta on valo ja järjestys, Angra Mainyun alue on pimeyden ja kaaoksen hallitsema. Hän hallitsee maanjäristyksiä, myrskyjä ja ruttoja, ja lietsoo mellakoita ja sotia.

Tärkeä teologinen yksityiskohta Angra Mainyusta koskien on se, ettei häntä luotu. Hän on olemassa ikuisesti rinnakkain Ahura Mazdan kanssa itsenäisenä periaatteena maailmankaikkeudessa.

2.4 Tärkeä teologinen tausta: Kaksosveljekset

Zoroastrismin teologian ainutlaatuisin piirre on käsitys, että Ahura Mazda ja Angra Mainyu olivat alun perin kaksosveljeksiä.

Tämän seuraukset ovat syvälliset. Se tarkoittaa, että hyvää ja pahaa ei luonut sama Jumala (mikä aiheuttaisi ”teodikea”-ongelman siitä, miksi Jumala loi pahan), vaan ne ovat kaksi itsenäistä ja ikuisesti rinnakkain olemassa olevaa periaatetta.

Vielä tärkeämpää, Angra Mainyu ei ollut ”luotu paha”, vaan valitsi olla paha. Tämä tarkoittaa, että vapaa tahto edeltää jopa hyvän ja pahan käsitteitä. Alussa kaksoshenget tekivät omat valintansa: yksi valitsi valon, toinen valitsi pimeyden.

Tämä asetelma selittää oivaltavasti "pahan alkuperän", ongelman, joka on vaivannut lukuisia teologeja: paha ei ole Jumalan luomaa, vaan toisen periaatteen vapaa valinta. Maailma on hyvän ja pahan sekoitus, koska siihen vaikuttavat molemmat. Se ennustaa myös lopullisen lopputuloksen: hyvä ja paha eivät ole tasa-arvoisia—hyvä on todellista ja ikuista, kun taas paha on tilapäinen olemassaolo.

2.5 Dualismin kolme keskeistä merkitystä

Kun ymmärrät nämä kaksosveljekset, dualismin merkitys käy selväksi:

• Universumilla on kaksi periaatetta, ei yhtä. Hyvä ja paha eivät ole saman lähteen kaksi puolta, vaan kaksi todellista, itsenäistä lähdettä.
• Universumi on sota, ei täydellinen järjestys. Maailma ei ole "täydellinen järjestys" (jossa pahuus on vain väliaikainen virhe), vaan jatkuva taistelu. Taistelukenttä on koko aineellinen maailma, ja ajanjakso on 12 000 vuoden kosminen sykli.
• Ihmisten on valittava puolensa sen sijaan, että he passiivisesti hyväksyvät kohtalonsa. Monoteismissa, jossa hyvä ja paha lopulta kumpuavat Jumalasta, ihmisten tarvitsee vain "noudattaa Jumalan tahtoa." Dualismissa ihmisille annetaan vapaa tahto ja velvollisuus valita—koska tämän sodan lopputulos riippuu jokaisen yksilön valinnoista.

Tämä on 'Kolmoispolun' (Hyvät ajatukset, hyvät sanat, hyvät teot) juuri: jokainen ajatus, jokainen sana ja jokainen teko on ääni joko hyvälle tai pahalle.

III. Väistämätön kysymys: Miten Hyvä Jumala vaikuttaa maailmaan?

Dualismi luo selkeän vastakkainasettelun kehyksen, mutta syvällinen teologinen kysymys seuraa.

3.1 Teologinen dilemman

Ahura Mazda on puhdasta valoa ja viisautta. Hän ei ole materiaalimaailmassa—materiaalimaailma on taistelukenttä, jonka Hän loi, ei Hänen asuinpaikkansa. Hänen valtakuntansa on äärettömän valon valtakunta, erotettuna tästä pimeyden saastuttamasta maailmasta ontologisella kuilulla.

Kuitenkin aineellinen maailma on hyvän ja pahan taistelukenttä, täynnä pimeyttä, kuolemaa ja kaaosta.

Kysymys nousee: Kuinka tämä ylimmäinen Jumala luo, hallitsee ja on yhteydessä aineelliseen maailmaan?

Jos Ahura Mazda on puhdasta valoa, miten Hän "koskettaa" tätä pahalla saastutettua maailmaa? Jos Hän ei puutu lainkaan, dualismi muuttuu passiiviseksi fatalismiksi; jos Hän puuttuu suoraan, miten ristiriita ylivertaisuuden ja aineellisuuden välillä ratkaistaan?

Tämä on kysymys, johon lähes jokaisen ylivertaisen uskonnon on vastattava. Juutalaisuus ja kristinusko käyttävät "Inkarnaatiota" (Jumala tulee ihmiseksi astuakseen maailmaan); Platonismi käyttää "Emanaatio" (Yksi vuotaa universumiin kerroksittain).

3.2 Zoroastrilainen vastaus: Emanaatio

Zoroastrilaisuus olettaa, että Ahura Mazda yhdistyy materiaaliseen maailmaan emanation-kautta—ilmentämällä Hänen ydinoominaisuuksiaan.

Hän ei hyppää suoraan mutaan; sen sijaan Hän luo, hallitsee ja suojaa maailmaa Hänen "ominaisuus-avatarien" kautta.

Nämä "ominaisuus-avatarit" ovat Amesha Spentas.

3.3 Mitä "Amesha Spentas" ovat?

Amesha Spenta on avestan-lainen termi, joka on kirjattu muinaiseen persialaiseen pyhään kirjaan, Avesta, ja se tarkoittaa "Kuolemattomia Pyhiä" tai "Anteliaita Pyhiä Henkiä".

Yleisellä tasolla ne ovat Ahura Mazdan kuusi arkkienkeliä. Yhdessä Herran itsensä "Luovan Hengen" kanssa ne muodostavat seitsemän jumalallista kipinää.

Jokainen Amesha Spenta on ilmentymä yhdestä Ahura Mazdan keskeisestä ominaisuudesta. Ne eivät ole riippumattomia Herrasta, vaan ne ovat Hänen ominaisuuksiensa "ilmentymiä"—samoin kuin auringon säteet, jotka ovat sekä osa aurinkoa että valaisevat maailmaa itsenäisesti.

IV. Seitsemän arkkienkeliä: Dualismin "Toiminnallistaminen"

Tuhannen vuoden kuluttua kuolevaiset olivat eksyneet kohtalon pyörteeseen, heidän sielunsa levottomia kuin tuulen mukana leijat.

Seitsemän arkkienkeliä katselivat myötätuntoisesti alhaalla, tiivistäen jumaluutensa seitsemänvärisiin valoihin, upottaen ne maahan tullakseen seitsemäksi pyhäksi kristalliksi.

Jokainen kristalli on sielusopimus, jonka enkelit ja ihmiset ovat allekirjoittaneet:

”Jos olet valmis ankkuroimaan itsesi hyveeseen, valo rakentaa sinulle polun kotiin.”

Tämän sopimuksen ydin on seitsemän arkkienkelin rooli sillanrakentajana Jumalan ja ihmisen välillä. Zoroastrian perinteessä seitsemän arkkienkeliä eivät ole vain runollisia symboleja; ne ratkaisevat perustavanlaatuisen ongelman: Kuinka transsendentti Jumala puuttuu materiaaliseen maailmaan? Ja niiden merkitys ulottuu paljon tätä pidemmälle.

4.1 Mitä ongelmia seitsemän arkkienkeli ratkaisee?

Yksinkertaisesti sanottuna, seitsemän arkkienkeliä tekevät kolme asiaa:

• Ne mahdollistavat transsendentin Jumalan "puuttumisen" materiaaliseen maailmaan. Niiden kautta Ahura Mazdan tahto ja voima voivat toimia maailmassa.
• He kääntävät hyvän ja pahan abstraktin vastakkainasettelun konkreettiseksi, havaittavaksi maailmankuvaksi. Ilman arkkienkeleitä dualismi on vain tyhjä filosofinen väite; heidän kanssaan se saa lihaa ja verta, muuntuen uskonnoksi, jota voi elää.
• He tarjoavat uskoville selkeät toimintalinjat. Abstrakti "valitse hyvä" muuttuu konkreettiseksi "suojele maata", "kohtaa eläimiä hyvin" ja "vartioi vettä".

Muinaiset persialaiset Avesta -tekstit kertovat, että Ahura Mazda lähetti seitsemän arkkienkeliä vartioimaan maailman järjestystä. Jokainen heistä ilmentää yhtä seitsemästä alkuperäisestä hyveestä, resonoiden taivaan ja maan elementtien kanssa — tuli, vesi, maa, metalli, eläimet ja kasvit — kaikki heidän suojeluksensa alaisina.

Jokainen näistä seitsemästä arkkienkelistä on säde valoa, joka lähtee "Viisauden Herralta." He eivät ole riippumattomia Herrasta, vaan ovat Hänen ominaisuuksiensa ilmentymiä. He ovat sekä moraalisten ominaisuuksien personifikaatioita että luonnonalueiden vartijoita; he kuuluvat taivaaseen, mutta ovat juurtuneet maahan.

4.2 Yhteenveto seitsemästä arkkienkelistä

Jokaisella Amesha Spentalla on kolme keskeistä ominaisuutta:

• He edustavat moraalista ominaisuutta (esim. "Hyvä ajatus," "Totuus," "Hurskaus").
• He vartioivat luonnollista aluetta (esim. eläimiä, tulta, maata, vettä, kasveja).
• He vastustavat tiettyä pahuutta (esim. pahoja ajatuksia, valheita, ylpeyttä, sairautta).

Tämä on zarathustralaisuuden ainutlaatuisin teologinen suunnitelma: moraaliset ominaisuudet ja aineellinen maailma ovat yhtenäisiä.

• Maan suojeleminen on hurskauden harjoittamista.
• Eläinten hyvä kohtelu on hyvien ajatusten ilmentymä.
• Vesilähteiden vartioiminen on täydellisyyden tavoittelua.
• Kunnioittamalla pyhää tulta todistetaan totuudesta.

Niinpä abstraktit uskonnolliset etiikat perustuvat konkreettiseen jokapäiväiseen elämään.

V. Yhteenveto

5.1 Katsaus

Palataksemme alkuperäiseen kysymykseen: Miksi maailmassa on sekä kauneutta että kärsimystä?

Zoroasterin vastaus on: Koska universumi itse on taistelu hyvän ja pahan välillä.

• Taistelijat: Hyvä Jumala, Ahura Mazda, ja paha henki, Angra Mainyu — ikuisesti vastakkain olevat kaksossisarukset.
• Areena: Koko aineellinen maailma, kattaa 12 000 vuoden kosmisen syklin.
• Ihmisen rooli: Vapaalla tahdolla varustettuina ihmisten on jatkuvasti valittava puolensa "Kolmoispolun" kautta.

Mutta syvempi kysymys nousee: Kuinka transsendentti Jumala koskettaa tätä pahalla saastutettua aineellista maailmaa?

Vastaus on: Seitsemän arkkienkelin kautta—Ahura Mazdan seitsemänkertaiset kipinät. Ne muuntavat hyvän ja pahan abstraktin vastakkainasettelun moraalisten ominaisuuksien ja luonnollisten maailmojen yhtenäisyydeksi. Ne ovat silta Jumalan ja ihmisen välillä, kohta, jossa taivaallinen valo koskettaa maata.

Tämä on zoroastrismin ydinlogiikka: Dualismi vastaa kysymykseen "miksi" ja seitsemän arkkienkeliä vastaa kysymykseen "miten".

5.2 Katsaus seuraavaan osaan: Universumin seitsemän kipinää

Tässä osassa olemme vain lyhyesti esitelleet seitsemän arkkienkeliä. Seuraavassa osassa astumme kunkin enkelin maailmaan—tutkien niiden mytologisia alkuja, symbolijärjestelmiä ja rooleja uskonnollisessa käytännössä.

Siellä on vielä yksi kysymys, johon vastaamme: Kuinka nämä seitsemän valonsädettä kietoutuvat yhteen "Hyvien ajatusten, hyvien sanojen ja hyvien tekojen" kanssa muodostaen täydellisen henkisen kehityksen polun?